Oireet

Borrelioosi aiheuttaa varhain paikallisia iho-oireita. Spirokeetat leviävät kudoksiin, ja n. 25 %:lle hoitamattomista potilaista ilmaantuu 6 kk:n kuluessa varhaisia iho-, neuro- tai nivelborrelioosin oireita. Silmä- tai sydänborrelioosia esiintyy Euroopassa, joskin verraten harvoin. Jos varhaista infektiota ei hoideta, voi jopa 50 %:lle potilaista kehittyä myöhäisoireita. Nämä voivat syntyä viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kuluttua EM-ihottumasta. Ihottuman puuttuminen ei välttämättä sulje pois levinneen taudin mahdollisuutta.

Borrelioosin varhaiset ihomuodot

Erythema migrans -ihottuma (EM) "Vaeltava punoitus" on borreliainfektion varhainen ja paikallinen muoto, joka syntyy n. 75 %:ssa kaikista borrelioositapauksista. Sen ilmaantumiseen piston jälkeen kuluu aikaa muutamista päivistä pariin viikkoon. EM kasvaa ja häviää usein muutaman viikon kuluessa, mutta voi pitkittyä jopa pariksi kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi.
EM leviää keskipakoisesti pistoskohdasta ja on rengasmainen, homogeeninen tai maalitaulumainen. Paikalliset oireet, esim. kutina, lymfadeniitti tai kipu, ovat lieviä, ja niitäesiintyy n. 50 %:ssa tapauksista. Vielä harvinaisempia ovat epäspesifiset yleisoireet, kuten väsymys, nivel-lihaskivut tai lämmönnousu.

Jos puutiaisen piston kohdalla on yli 5 cm:n läpimittainen punoittava ihottuma vielä kun pistosta on kulunut yli viikko, sitä on pidettävä EM:na. Muutosta ei pidä sekoittaa pienialaiseen kudosärsytyksestä johtuvaan punoitukseen piston ympärillä, joka häviää muutamassa päivässä. Alle 5 cm:nkin läpimittainen punoitus voi olla EM, kun se syntyy punkin pistoskohdassa oireettoman aikavälin jälkeen ja kasvaa.
EM on ainoa borrelioosin aiheuttama ilmiö, joka todetaan puhtaasti kliinisesti ja hoidetaan ilman muita tutkimuksia. Vasta-ainemäärityksistä ei ole diagnostista apua. Infektion varhainen leviäminen on hyvin tavallista: 40–50 %:lla potilaista on viljelyn tai PCR:navulla todettu borreliaa veressä jo EM-vaiheessa.

EM voi olla moniläiskäinen (multippeli), lapsilla useammin kuin aikuisilla. Se luokitellaan tällöin disseminoituneeksi borrelioosiksi.
25 %:lla lapsista, joilla on multippeli EM, on todettu likvorissa lievä lymfosyyttinen pleosytoosi (runsassoluisuus). EM voi myös puuttua joko näennäisesti (pisto huomaamattomassa paikassa tai ihopoimussa) tai joskus tosiasiassakin.
Erotusdiagnostisesti on muistettava hyönteisten pistot ja puremat, muut ihoinfektiot, erythema anulare sekä allergiset tai toksiset reaktiot

Ihon hyvänlaatuinen lymfosytooma

Lymfosytooma on harvinaisempi (alle 10 %) borrelioosin ihomuoto, joka ilmenee ajallisesti myöhemmin kuin EM pehmeänä, aristamattomana, sinertävänä tai punertavana turvotuksena. Se voi ilmaantua punkin pistoskohtaan tai sen läheisyyteen (jolloin se luokitellaan levinneeksi infektioksi) pehmeään kudokseen, esim. korvannipukkaan, nänniin tai kivespussiin. Lapsilla lymfosytooma esiintyy 3 kertaa useammin kuin aikuisilla.
Borrelian vasta-aineita löytyy seerumista melkein aina. Epäselvissä tapauksissa on histologinen tutkimus tarpeen.
Lymfosytooma paranee harvoin ilman hoitoa.

Neuroborrelioosi

Varhainen neuroborrelioosi on tavallisin levinneen infektion taudinkuva ja ilmenee 6 kk:n sisällä pistosta, usein jo EM-vaiheessa.
Infektio aiheuttaa perifeeristen hermojen ja aivohermojen vaurioita, useimmiten aksonaalisena mononeuriittina, mutta myös hartiapunoksen tai lanne-ristipunoksen neuriittina.
Keskushermoston tulehdus ilmenee vähäoireisena meningiittinä tai kivuliaana meningoradikuliittina (ns. Bannwarthin oireyhtymä).

Harvinainen mutta tärkeä akuutti borrelioosin muoto on aivojen vaskuliitti, johon liittyy verenkiertohäiriöitä ja joka aiheuttaa TIA:n tai aivohalvauksen oireita. Likvorin pleosytoosi voi tällaisessa tapauksessa johtaa borreliadiagnoosin jäljille.
Neuroborrelioosia epäiltäessä on tarvittavat varmistavat ja erotusdiagnostiset tutkimukset tehtävä ennen hoidon aloittamista, kuitenkin hoidon viivästymättä.
Borrelian aiheuttama kasvohermohalvaus on perifeerisen neuroborrelioosin muoto, jonka yhteydessä n. ⅔:ssa tapauksista todetaan lymfosytaarinen meningiitti. Se vaatii välittömän mikrobilääkehoidon. Tila on erotettava Bellin kasvohermotulehduksesta, Perifeerinen kasvohalvaus, jonka hoitokäytäntö on aivan toinen (välitön kortikosteroidilääkitys).

Neuroborrelioosia pidetään myöhäisenä, jos oireet ovat ilman hoitoa kestäneet yli 6 kk. Kudosvauriot ovat tällöin edenneet, on voinut kehittyä pesäkeoireita, ja toimintahäiriö voi olla pysyvä. Jos aivojen sisäkalvo, ependyymi, tulehtuu, seurauksena voi olla obstruktiivinen hydrokefalus.

Borrelioosin oireet tuki- ja liikuntaelimistössä

Jo borrelioosin EM-vaiheessa voi esiintyä vaeltavia nivelkipuja ja lihaskipuja ilman objektiivista näyttöä tulehduksesta. Oireet häviävät ihottuman hoidon myötä.
Jos primaarivaihe jää hoitamatta, niveltulehdus voi ilmaantua muutamia viikkoja tai kuukausia (keskimäärin 6 kk) puutiaisen piston jälkeen sekä lapsilla että aikuisilla. Sitä edeltävät usein yleisoireilu sekä nivelseutujen, lihasten ja jänteiden kivut. Tyypillisenä taudinkuvana on isojen nivelten aaltoileva ja runsaasti nesteilevä mono- tai oligoartriitti. Samanaikaisesti voi esiintyä myös tendiniitti-, bursiitti- tai entesiittioireita, mutta kivut sekä paikalliset tulehdusoireet ovat huomattavan vähäisiä. Borrelia-artriittia esiintyy harvoin monessa nivelessä yhtä aikaa.

Oireet jatkuvat viikkoja tai kuukausia, jonka jälkeen ne tilapäisesti rauhoittuvat muutamaksi viikoksi ja alkavat uudestaan. Näin voi jatkua parin vuoden ajan, jonka jälkeen tila voi parantua itsestään. Kroonista erosiivista ja pysyvää toimintahäiriötä aiheuttavaa artriittia esiintyy ensioireiden jälkeen alle 3 %:lla potilaista.

Borrelia-artriittipotilaan yleistila on yleensä hyvä. Lämmönnousua ja paikallisia imusolmukereaktioita ilmenee melko usein. Nivel on turvonnut ja hieman aristava, siinä on usein runsaasti nestettä, ja ihon lämpö on paikallisesti kohonnut. Liikkuvuus on estynyt turvotuksen takia.

Erotusdiagnooseina on huomioitava reaktiiviset artriitit, nivelpsoriaasi, muut bakteeriartriitit, virusartriitit, nivelrikko, kihti, valekihti, epätyypillinen nivelreuma, sarkoidoosi, trauma ym. Tarvittavat erotusdiagnostiset lisätutkimukset on tärkeää tehdä heti alussa.
Epäspesifiset tulehdusmerkit eli B-La, B-Leuk ja P-CRP ovat yleensä vain lievästi suurentuneet. Borrelia-artriittia epäiltäessä ei tule käyttää nivelensisäisiä kortikosteroidiruiskeita.
Artriitti reagoi hyvin mikrobilääkehoitoon: yli 90 % potilaista paranee. Jatkuva mikrobilääkkeille resistentti artriitti on harvinaisuus.

Acrodermatitis chronica atrophicans (ACA)

ACA on myöhäinen, levinnyt ihoborrelioosi joka ilmaantuu kuukausia tai vuosia tartunnan jälkeen, useimmiten käsien tai jalkojen ojentajapuolelle.
Hitaasti kehittyvä sinivivahteinen ihoturvotus ja aikaa myöten kehittyvä atrofia ovat epäspesifisiä merkkejä. Usein löytyy fibroottisia kyhmyjä. Tulehtunut alue voi olla arka ja kivulias. Paikallinen tuntohermohäiriö kuuluu usein kuvaan. Nivel- ja jänneoireita esiintyy usein.
Vasta-ainetestit ovat aina positiiviset. Epäselvissä tapauksissa tehdään histologinen tutkimus ja PCR ihobiopsiasta.
Erotusdiagnoosien kirjo on laaja: nodulaarinen kihti, nivelreuma, krooninen laskimoiden vajaatoiminta, skleroderma jne.

Wahlberg P. Nyman D. Lymen borrelioosi. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2012.