Borrelia

Lymen borrelioosi on puutiaisen levittämä monissa eri elimissä ilmenevä tartuntatauti.

Lymen borrelioosin ensivaiheen ilmentymä on erythema migrans (EM) -ihottuma. Sen tunnistaminen ja viipymättä aloitettu mikrobilääkitys muodostavat hoidon kulmakiven, jolla estetään myöhemmät oireet. Laboratoriotutkimuksia ei tässä vaiheessa tarvita. Jos puutiaisen piston kohdalla on yli 5 cm:n läpimittainen punoittava ihottuma vielä, kun pistosta on kulunut yli viikko, sitä on pidettävä EM:na. Hoitamattomista EM-potilaista n. puolet sairastaa taudin myöhäisempiä vaiheita. Diagnoosin perustana on tällöin aina kolme tekijää: borreliaa kantavan puutiaisen piston mahdollisuus, kliiniset löydökset ja laboratoriotutkimukset.

Tärkeimmät borrelioosin aiheuttamat ihon, hermoston sekä tuki- ja liikuntaelimistön oireistot on pidettävä mielessä.

Lymen borrelioosin (LB) välittäjä on Borrelia burgdorferi sensu lato -spirokeetta alalajeineen. Näistä Euroopassa tavallisimmat ovat B. afzelii, B. garinii ja B. burgdorferi sensu stricto sekä hiljattain karakterisoidut B. bavariense ja B. spielmanii. Yhdysvalloissa miltei kaikki tapaukset aiheuttaa B. burgdorferi sensu stricto. Spirokeetat leviävät ihmiseen puutiaisen (Ixodes ricinus) piston välityksellä. Toista puutiaislajia, ns. taigapunkkia (Ixodes persulcatus), on paikoin tavattu Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Sekin voi olla borreliabakteerin kantaja, mutta sen varsinainen merkitys on puutiaisaivokuumeviruksen tavallista vaarallisemman itäisen muodon levittäjänä.

Borreliabakteereja levittävät aikuiset puutiaiset ja vaikeammin havaittavat nymfit. Toukat kantavat harvoin borreliaa. Valtaosa tartunnoista on oireettomia. Tartunta tapahtuu hitaasti, 12–72 tunnin aikana pistosta. Borreliainfektio ei tuota immuniteettia, joten uusi tartunta voi johtaa uuteen sairastumiseen.

Borrelioosi aiheuttaa varhain paikallisia iho-oireita. Spirokeetat leviävät kudoksiin, ja n. 25 %:lle hoitamattomista potilaista ilmaantuu 6 kk:n kuluessa varhaisia iho-, neuro- tai nivelborrelioosin oireita. Silmä- tai sydänborrelioosia esiintyy Euroopassa, joskin verraten harvoin. Jos varhaista infektiota ei hoideta, voi jopa 50 %:lle potilaista kehittyä myöhäisoireita. Nämä voivat syntyä viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kuluttua EM-ihottumasta. Ihottuman puuttuminen ei välttämättä sulje pois levinneen taudin mahdollisuutta.

Wahlberg P. Nyman D. Lymen borrelioosi. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2012